Satujen Kirjoittamisen Alkeita osa 1

Lari /

Lasten satujen kirjoittaminen ei ole helppoa. Varsinkaan jos kirjoittamista ei ole vasta alkamassa vaan on jo vakiintuneesti kirjoittanut ja sitä kautta oppinut omanlaisen tyylin omaan kirjoittamiseensa.

Lasten sadut vaativat määrätietoista uuden kirjoitustyylin oppimista ja omaksuntaa, koska lukijankuntana ei olekaan aikuiset. Kielen tarvitsee olla selkeää ja helppo lukuista. Satujen kirjoittamisessa täytyy ottaa huomioon myös aikuisen lukijan vaatimukset ja tarpeet. Sanojen painotus, oikeanlainen tauotus ja ääneen luettavuus.

Mistä aloittaa

Satuja voi kirjoittaa lähes mistä aiheesta tai aihealueesta tahansa. Ideana saduissa on se, että lapsi kehittyy kielellisesti. Saduissa on usein myös syvempi merkitys. Merkityksen luominen on tärkeässä roolissa niin sadun lukijan kuin kuuntelijan kannaltakin. Suosituimmat ja parhaimmat sadut kuten punahilkka ja susi sekä kolme pientä porsasta, ovat sellaisia, jotka kulkeutuvat perintönä sukupolvilta toiselle. Ne kulkevat perheen historiassa ja niin äidit kuin isoäiditkin muistavat niitä lukeneen. Hyviä satuja on jo paljon ja kirjailijana onkin vaikeaa lähteä murtamaan perinteisten satujen ympärille rakentuvaa suojaverkkoa. Siksi kirjailijan täytyisi keksiä idea ja aihe, joka vastaa nykytrendejä. Maailma on muuttuva paikka ja vaikka vanhat sadut ovatkin ideologisia ja kuolemattomia, on aika saada myös satuihin uutta puhtia. Liika nykytrendin seuraaminen kuitenkin vie saduilta pohjaa, jos niiden on tarkoitus olla sellaisia, joita voi sadun kuuntelija aikuisena lukea omille lapsilleen.

Ideoita uudistuneisiin satuihin

Uusissa saduissa voi olla kiinnostava uusi aspekti sellainen, että sadut olisivat linkki ja opetusväylä kaupunkilaistuneille lapsille tutustua luonnonsuojeluun ja metsään paremmin mielikuvituksen voimalla. Eläinaiheisissa saduissa on useasti eläinhahmot aina nimetty kautta aikojen. Eläinten suojelutyön kannalta olisi kuitenkin pyrittävä ennen vanhaan saduissa aina kovinkin inhimilliset eläimet muuttamaan saduissakin enemmän eläimen kaltaisiksi. Jo pelkkä eläinhahmon nimeäminen ihmisen nimellä muuttaa suhtautumisen eläinmaailmaan. Lapset kokevat helposti satujen kautta kaikkien maailman eläinten olevan pörröisiä ihmisten ystäviä, eivätkä todellisuudessa siis pääse tutustumaan todelliseen eläinmaailmaan. Miksi saduissa esiintyvällä leijonalla pitää olla nimi? Leo leijona niistä ehkäpä kaikkein käytetyimpänä. Miksi leijona ei voisi vain olla leijona, jolloin se säilyttää eläimellisyytensä paremmin kuin Leo nimisenä leijonana, jolloin se taasen on inhimillinen? Satujen epärealistisuus on se tekijä, joka usein tekee sadusta sadun, mutta satujen sisällöllisesti rikas todellinen maailmankuvan esitteleminen sellaisena kuin se on, voisi virkistää satujen maailmaa.

Tarinan opetus

Hyvällä tarinalla on hyvä opetus. Sadulla täytyy olla mukaansa tempaava alku, mielenkiintoinen keskikohta ja mieleenpainuva lopetus. Kaikkien satujen ei tarvitse olla ylitsepursuavan onnellisia vaan niihin saa myös sekoittaa hiukkasen melankolisuuttakin. Iltasadut varsinkin on kuitenkin hyvä päättää onnellisesti, sillä usein sadut vaikuttavat ja näkyvät myös lasten unissa. Jos sadun merkitys jää pieneksi, ei sadun lukija eikä kuulijakaan jaksa kiinnostua samasta sadusta yhä uudelleen ja uudelleen. Toisto kun kuitenkin on monen parhaimman sadun ydin. Sanavalinnan pitää päättää tarkasti, sillä pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä satuja, jos sen sisällössä on liikaa vieraita sanoja. Hyvässä suhteessa kuitenkin usein sanojen lisääminen tarinaan kehittää lasta. Sanaleikki ja mahdollisuus aikuisen sadun lukijan äänen painotuksen ja erilaisten äännähdysten käyttäminen tuo lisää mielenkiintoa sadun kuulijalle. Iltasaduissa liian jännittävä loppu piristää lasta ja ei auta nukahtamiseen. Iltasaduissa pitääkin kiinnittää vielä erikseen huomiota tempoon ja sen rauhoittavampaan lopetukseen. Hyvä ilta satu alkaa vauhdikkaasti ja sisältää jännittäviä osioita sadun alkuvaiheissa, kunnes se hiljalleen rauhoittuu loppua kohden.

Tarinan opetus
Kategoriat: Bass